Uskonto ja politiikka
Väitetään, että Uskontoa ja
Politiikkaa ei pidä sekoittaa. Voisiko näin ajatteleva mennä
johonkin Lähi-idän valtioista esittämään mielipiteensä,
vaikkapa kylttinsä kanssa seisomaan kadun kulmaan, tai mielummin
keskelle toria? Voi, jos rohkeutta riittää, mutta en suosittele!
Oma mielipiteeni on myös ettei niitä
pitäisi sekoittaa, mutta Uskonsa voi. Kristinusko ja sen arvomaailma
on, maailmankatsomuksellisesta näkökulmasta katsottuna,
yhdenvertainen, siinä kuin marxismi-leninismi, sosialismi tai
humanismi. Paitsi, ettei se ole -ismi. Yhtähyvin voisi toitottaa
ettei humanistista maailmankatsomusta pidä sekoittaa politiikkaan.
Miksi? En tiedä, mutta eivät tiedä hekään, jotka alkuvirkkeen
väitteitä esittävät.
Suomi on, vielä, maa, jossa voi
esittää kristillisen mielipiteensä kadun kulmassa ja keskellä
toria. Ja mielestäni sen pitää olla niin myös jatkossa. Ja
siihen, mielipiteensaä esittämiseen, pitää saada rauha ja
toistensa kunnioittaminen.
Niin maailmankatsomuksissa kuin
arvomaailmoissa on eroja. Niistä pitää voida keskustella
avoimesti. Yhteiskuntaamme, Eurooppaa myöten, vaivaa
arvokeskustelullinen tyhjiö. Kristillinen arvomaailma sopii
kaikille, on sitten oma maailmankatsomus (tai vakaumus) mikä
tahansa.
Yhteiskunnallisen keskustelun foorumina
toimii politiikka oikein hyvin. Kristilliset arvot toimivat
yhteiseksi hyväksi. Siksi Uskon(on) ja Politiikan voi sekoittaa.
Timo Simola
Suomen Kristillisdemokraattinen puolue
Kontiolahden po., puheenjohtaja
Puoluevaltuuston jäsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti